Sivut 128. Ihmiskunta uskoi ajattelunsa varhaisimmasta kehityksestä, että jotkut merkittävät tosiasiat olivat jumalallisia merkkejä, jotka tulivat korkeammalta tasolta. Tämä filosofinen tai jumalallinen taso pyrki vuoropuheluun miesten kanssa.
Kolmen viime vuosisadan ajan kaikki tämä oli poistettu uusilla tieteellisillä suuntauksilla. Jokainen, joka halusi tulkita ylimääräisiä tapahtumia jumalallisina signaaleina, oli pilkkaa.
Samoin tulevaisuuden visioita pidettiin harhakuvina tai jopa epätasapainon merkkeinä. Tämä huolimatta siitä, että monet olivat kokeneet näitä poikkeuksellisia tosiseikkoja.
Tiede kiisti psyykkisen ulottuvuuden olemassaolon, jolla ihmisen mieli voisi olla vuorovaikutuksessa. Yleisen mielipiteen mukaan ainoa olemassa oleva todellisuus oli kiinteitä esineitä. Kuitenkin 1980-luvulla kvanttifysiikan kokeilut osoittivat universumin olemassaolon, joka ei ole pelkästään aineksesta koostuva.
Tämä universumi sisältää tason, jossa energia ja informaatio eivät noudata klassisen fysiikan tyypillisiä tilaa ja aikaa.
Tämä vahvistaa kaikki intuitiot, jotka on kehitetty ihmiskunnan historiassa. Yksi tunnetuimmista näkemyksistä lännessä on käsite "maailman sielu", jonka kreikkalainen filosofi Platon on esittänyt. Viime aikoina sveitsiläinen psykologi Carl Gustav Jung on kehittänyt "kollektiivisen tajuttoman" teorian.
Tässä kirjassa vältetään liian erikoistuneiden aiheiden tutkiminen. Kirjoittaja seuraa selvästi lukijaa ymmärtämään kolme tasoa, jotka muodostavat yhden todellisuuden.
Ensimmäinen taso on fyysinen, joka on osa jokapäiväistä kokemustamme. Toinen taso on kvanttifysiikan kuvaama tyyppi, joka on tyypillinen atomien pienimmille alkeellisille hiukkasille.
Kolmas on psyykkinen taso, jota kutsutaan "ei-paikkakunnaksi". Se on hengellinen taso, jota ei voida fyysisesti sijoittaa mihinkään.
Tämä tietämysreitti viittaa virallisten tieteiden tunnustamiin viimeaikaisiin löytöihin. Mielen tyypilliset ilmiöt ovat tärkeä osa uutta ja yllättävää todellisuutta.
